| Nummariperhe Kanadassa osa 10: Työnteon mallia |
 |
 |
 |
|
9.2.2012 Työnteon mallia Quebecistä Hyvää alkanutta vuotta kaikille täältä aurinkoisesta Montrealista! Talvi on kauneimmillaan, pakkasta sopivasti, aurinko paistaa ja luntakin on saatu riittävästi lumilinnaa varten. Katujen älytön suolaus hieman pilaa tunnelmaa, grrr… Käväisimme Iitun kanssa hiljattain perheemme isojen ruoka- ym. ostosten kaupassa nimeltä Costco. Paikka on hieman suomalaista tukkua vastaava, sinne pitää anoa kortti jonka esittämällä saa sitten ostoksia suorittaa. Ja voi hyvä tavaton kuinka tärkeä tuo kortti onkaan! Kun menet sisälle Costcoon, ovella on vastassa kortintarkastaja. Ilman korttia saat poistua jonnekin muualle shoppailemaan. No meillä tietysti on aina kortti mukana ja sisäänpääsy on taattu! Kaupassa on väkeä kuin pipoa, ja tarkoitan sillä nyt henkilökuntaa. Joka hyllyvälissä luuraa myyjä ja kassalla heitä on kaksi, kassa ja pakkaaja. Siinä sitten suomalainen itsepalveluun
Kun siinä on vaivaantuneena aikansa seissyt, on kotiinlähdön aika. Ovella odottaa kaksi kuitintarkastajaa, jotka ”syynäävät” ostoksesi ja varmistavat että on samat asiat kuitissa ja kärryssä. Eivät ne oikeasti mitään näe, kaupasta ostetaan useimmiten järkyttävä määrä tavaraa kerrallaan ja ”tarkastus” kestää muutaman sekunnin ja sitten saat kynällä tehdyn merkin kuittiin ja pääset vapauteen! Parkkipaikalla on joka lohkossa liikenteenohjaajia jotka auttavat myös pakkaamisessa mikäli on tarvetta. Väkeä on siis oikeasti kuin pipoa. Suomessa tuollainen kauppa olisi tehnyt konkurssin aikapäiviä sitten työntekijäkustannusten vuoksi. Eikä tuo Costco mikään poikkeus ole työntekijöiden määrän suhteen. Lähikaupassamme on ihan sama juttu, bensa-asemalla on tankkaajat ja lumityöntekijöitä pölähtää useita kerrallaan siistimään pieniä kaupunkipihoja. Paitsi meidän pihaa kun emme ole halukkaita maksamaan 3x12m kokoisen ajoramppimme lumitöistä. Jotenkin sitä jaksaa ihmetellä miten näillä täällä on varaa pitää noin paljon ihmisiä töissä? Julkisella puolella vähennystä on tehty kyllä esimerkiksi koulujen siivoojista mutta muuten toimistoissa taitaa istua väkeä pilvin pimein. Yksi hauska piirre täällä on että töitä kyllä tehdään uutterasti mutta ei juuri koskaan loppuun asti. Minä olen käyttänyt täältä viime syksynä ostamaani tietokonetta kolmesti huollossa, koska kaiuttimista kuuluu silloin tällöin sähköinen napsahdus. Kun koneen vie korjaukseen, aika-arvio on 5-7 työpäivää että saa sen takaisin. Aina se on nopeammin onnistunut mutta eipä ole tullut kuntoonkaan. Lopputilanne on se, että konetta on korjattu ahkerasti mutta se napsuu edelleen enkä jaksa sitä enää huoltoon viedä. Heillä luultavasti on illuusio että kone on kunnossa, kaikki hyvin siis? Tiskikonettamme korjattiin sen verran hartaasti että lopulta vuokraisännän kantti petti ja hän marssi kauppaan ja osti uuden koneen. Korjausdiili tietysti peruttiin mutta meille sitten kuitenkin soitettiin kolmen kuukauden päästä että tiskikoneenne osa on tullut, saisiko tulla asentamaan? No ei nyt oikein sovi, kun on jo erimerkkinen uusi kone!!! Samuli & co PS. Tähän aiheeseen ei oikein sopivaa kuvaa löytynyt, joten kuva on USAn puolelta. Siellä on McDonaldseissa mahdollisuus vaihtaa vauvoja jos vaikka oma kyllästyttää
|
tottunut seisoo tumput suorina vieressä kun pakkaaja survoo tavaraa kassiin. Auttamaan tekisi mieli mennä mutta ei kuulu talon tapoihin, eihän sitä toisaalta suomessakaan mennä linja-autossa kuskia auttamaan vaikkapa vaihteiden vaihdossa.